Matkaan...

Menen huomenna vanhempien luo käymään.

Ristiriitainen olo koko käynnistä. Edellisestä kerrasta on monta kuukautta, ja olen tässä matkan varrella taas unohtanut, miten vanhoja ja raihnaisia he ovat (vaikka tässä muistutan itseäni siitä, niin kumminkin jokin osa minusta muistaa heidät kai ikuisesti suunnilleen kuusikymppisinä). Tavallaan toivoisin, että puoliso tulisi mukaan - silloin en olisi yksin toisella puolen (siis omalla puolellani, sic!). Mutta puoliso vaivaantuu vanhempieni seurassa, ei heillä ole oikein mitään muuta yhteistä kuin minä. Minä taas väännän itseäni mutkille, kun vaistoan että paikalla on vaivaantuneita ja jännittyneitä ihmisiä. Koen että minun pitäisi ratkaista tilanne... Paras kai, että puolisko pysyttelee erillään vanhemmistani.

Puoliskon ja vanhempieni välille tunkee monta asiaa, lähinnä sellaisia, joista olen pitänyt vanhempani erossa ja tietämättöminä. (Tai, niin, isälle olen jotakin puhunut, en kovin paljon enkä kovin suoraan kumminkaan.) Puolisolla ei ole silkoinen menneisyys tai suku - puolet suvusta on alkoholisteja (vaikka ovatkin vakaata keskiluokkaa, koulutettuja ja taloudellisesti kohtuumenestyneitä). Puolison veli kuoli huumeisiin vuosituhannen vaihteessa. Puoliso itse on ollut mielisairaalassa toipumassa useammin kuin kerran ja katkolla myös. Nuo ovat asioita, joita meidän suhteen alkuvaiheessa puhuttiin paljonkin. Taisimme aloittaa suhteen kummankin sairaskertomuksilla. Puolisolla on muutenkin tapana olla salaamatta taustaansa tai sukuaan. Niin että... Laitetaan puoliso samaan kahvipöytään vanhempieni kanssa - puoliso sekoaa sukkiinsa, kun kaikki se mitä hän voisi kenelle muulle tahansa sanoa, on käsittämätöntä ja piilotettavaa ja torjuttavaa vanhempieni maailmassa.

Välillä tuntuu siltä, että asioilla on tarkoituksensa. Jos minun nyt on yleensä tarkoitus selvitä ulos siitä puhumattomuuden ilmapiiristä, joka vanhemmillani on ollut, niin mikäs tässä olisi parempaa koulua kuin eläminen puolison kanssa. (Ja tämä nyt ei mitenkään tarkoita sitä, että kaikki pitäisi jakaa tai puhua ääneen puolisolle... Mutta oman elämän kipupisteet, pakostihan ne tulevat näkyviin suhteessa... joko puhuttuina tai piilotettuina. Vanhemmillani ne ovat koko ajan jäytäviä solmuja, piilossa.)