Frida Kahlon Flower on life (1944) on napattu täältä.
Kokeiltiin eilen, miltä yhdyntä tuntuu ilman puudutusgeeliä.
Antaisin aika paljon, jos pääsisin kivusta eroon. Eilisen perusteella tilanne on sama kuin oli ennen geeliä. Tarkkaan ottain ei yhtä kivulias kuin viime talvena (silloin kun menin lääkäriin asti), mutta tuntuu kumminkin.
Äh. Turhauttaa. Turhauttaa se, ettei minulla ole mitään keinoa päästä pois tästä. Ainoa mitä voin, on pitää itsestäni huolta - siis olla rypemättä itsesäälissä, olla suurentelematta asiaa. Olla miettimättä sitä, miten "kaikki muut" (noh, melkein kaikki muut) elävät ilman tällaisia ongelmia, korkeintaan kokevat näitä joskus tilapäisesti.
Edelleen ajattelen, että mieluummin ottaisin minkä tahansa ruumiillisen pysyväisriesan kuin tämän. Tämä tulee kiusallisesti minun ja miehen väliin. En osaa puhua siitä, ei minulla oikein ole sanoja sille, miltä tuntuu - enkä edes usko, että toinen sitä voisi kokonaan ymmärtää. Eipä se kokonaan ymmärtäminen silti todellisuutta muuttaisi.
Äh, menin selaamaan vanhoja kirjoituksiani, ja ihan samoja asioita olen kirjoittanut ennenkin. Ajatteleminen ei taida liikauttaa minua mihinkään. Terapiassakin olen tätä pyörittänyt - jonkin teorian mukaan koko vestibuliitti on pelkästään korvien välissä, ja loppuu, kunhan nainen säätää päätään. Yleistä ahdistusta asiasta terapia on helpottanut, mutta eipä se itse vaivaa ole pois taikonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti