Kitinää, natinaa

Eivät pysy langat käsissä. Luistelen angstia pakoon vaihteeksi romaaneihin (sellaiset tuhat sivua luettavana, nyt menossa Kaikki se mitä rakastin).

Töissä on liian vähän väkeä (siis kesälomakausi) ja itse tarvitsisin aika kipeästi lomaa. En ole tämän työpestin alkamisen jälkeen ollut lomalla, jos ei pakollisia pyhiä lasketa (joulua, uutta vuotta, vappua). Loma on elokuussa, silloin peräti 15 päivää. Tämä laskuoppi korjautuu jo ensi vuonna, kun olen ollut paikalla kokonaisen lomankertymävuoden, mutta nyt on nyt... ja nyt on duunissa paitsi miehistövajaus, myös erinäisiä rassaavia teknisiä uudistuksia, jotka saavat olon tuntumaan kyvyttömältä ja avuttomalta ja osaamattomalta.

Kotona vanhojen kissojen keskinäiset suhteet ovat pennusta sen verran sekaisin, että kaksi sankaria onnistui viime viikolla rökittämään toistensa kuonot verille. Emme miehen kanssa ole olleet paikalla tappelusta näkemässä, mutta jälkiseuraukset näkyvät ja tuntuvat. Eläinlääkäri määräsi kummallekin katille antibioottikuurin (pillereitä kahdesti päivässä) ja salvaa, kumpikin katti inhoaa lääkkeitä. Toiselle pitää pillerit antaa pakolla, siis kahden ihmisen voimin. Käytännössä mies puoliksi istuu kissan päällä ja kampeaa samalla suuta auki, minä pidän tassuista kiinni. Alussa olimme hölmöjä ja varustautumattomia, yhden hepulin seurauksena kissa puri miehen kynnen lävitse ja samalla kertaa meni hammas sujuvasti nahkahanskani läpi kämmeneen.

Kolmas kissa melkein lopetti syömisen (samainen kissa alkoi viime viikolla kuolata ja massuttaa, syyksi paljastui lohjennut poskihammas, jonka eläinlääkäri poisti). Hammaspotilaalle on pitänyt pakkosyöttää ruokahalupilleri. Ja noita kynsittyjä kirsuja on pitänyt rasvata pari kertaa päivässä, sekin pakolla.

Pentu voi sentään hyvin - ja on sietämättömän sievä, luottavainen ja kehräävä otus.

Niskat ja hartiat ovat jumissa, välillä enemmän ja välillä hiukan vähemmän. Koitan olla istumatta koneella (... mutta mitäs minä täällä taas, äh, kellokin vaikka mitä ja huomenna aamuvuoro).

Aika ei jäsenny. Olin luullut, että toisen vuoden terapiaa olisi vielä kerta jäljellä, kas eipä ollutkaan (olin ihan itse ihan oikein merkinnyt tämän viimeisen kerran muistiin, sitten jotenkin ollut tajuamatta sitä viimeiseksi kerraksi, mielessäni kuvitellut, että ensi viikolla olisi vielä kerta). Tänään oli viimeinen kerta, seuraava tapaaminen on psykiatrikäynnin jälkeen - siis heinäkuun alussa. Ja sitten ne seuraavat kerrat tulevat jonnekin elokuun loppupuolelle.