Odilon Redon, Green Death. n. 1905 (Olen siis käynyt täällä.)
Hermostuttaa huominen, sen epätavanomaisuus.
Huomenna on koko henkilökunnan koulutuspäivä, ja minä ja puolisko olemme molemmat paikalla.
En ole tottunut moiseen. Olen vasta vuoden ja risat ollut tuolla töissä, puolisko taas kohta 15 vuotta. Hän tuntee melkein kaikki ja minä taas tiedän tasan ne lähimmät kollegat.
Puolisko ilmoitti jo viikkoja sitten aikovansa hengata omien tuttujensa kanssa - ja minulla taas ei kovin isosti tuttuja ole. Tämä on juuri sentapainen sosiaalinen kuvio, joka hermostuttaa minua - huomenna tapaan kymmenittäin etäisesti melkein tuttuja ihmisiä. Joittenkin kanssa olen joskus puhunut puhelimessa tai vaihtanut sähköpostia, varsinaisesti en tunne heitä, en edes niin hyvin, että muistaisin nimiä (minulla on huono nimimuisti). Väliaikoina pitäisi kai sosiaalisesti seurustella ja juuri se puoli hirvittää. Noh, se on sentään vain yksi päivä... Eikä minun tarvitse millään lailla olla esillä tai kouluttaa itse. Siinä suhteessa huomattavasti helpompaa oloa tiedossa kuin ns. normaalina työpäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti