Eräitä murheita, ihan turhia sellaisia, pyörii mielessä.
Pieni havahtuminen, tänään, suihkussa. Minulla roikkuu aina kaulalla pieni riipus, sen etupuolella rukoilevat kädet, kääntöpuolella tyyneysrukous
Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa, mitkä voin
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Pitää aika ajoin oivaltaa, ettei siinä ole kyse muusta kuin vastaanottamisesta. Tyyneys ja rohkeus ja viisaus tulevat, kunhan ne suostuu ottamaan vastaan. Ja miten voi ottaa vastaan? Niin ettei kasvata mielessään pelkoa, levottomuutta, pikkumaisuutta... Minä helposti kasvatan kärpäsistä härkäsiä, liioittelen huonoja puolia, näen harmaan sävyjä kokonaan mustina.
Oikeasti ei tarvita kuin kovin pieniä asioita. Pari lausetta puolisolle esimerkiksi. Ei se mitään, vaikka ne eivät tulleetkaan ihan täydellisellä hetkellä. Tärkeämpää että tulivat, rakentavat lisää rohkeutta, vähentävät pelkoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti