En ole oikein pystynyt tekemään harjoituksia, joita fysioterapeutti ohjeisti tekemään.
En muista niitä. En muista, missä asennossa pitäisi jalkaterän, kantapään, polven, muun kropan olla. Minulla ei pelaa mikään luontevuuden muisti, kun kaikki liikkeet tuntuvat jollain lailla kummallisilta. Tulee tosi tyhmä olo tästä - ne FT:n ohjeistamat liikkeet eivät ole monimutkaisia.
Viikonloppuna ristiselkä esivaroitteli iskiaskivusta, enkä suin surminkaan halua aiheuttaa selkäkipua itselleni.
Huomenna menen FT:lle uudestaan. Vähän on huonon oppilaan olo - tuntuu, että jalkani ovat lähinnä lisäoireilleet (jalkaterän lihaksia nyppii tai sitten nyppimisestä tulee kramppeja). Ja pohkeitten venyttäminen - pah. Ei tapahdu mitään tuossa oikeassa jalassa, se on ihan jumissa, vailla joustamisen hiventäkään. Selkä joustaa mutkalle ja polvi taipuilee, mutta oikea pohje, se on kuin luuta.
Kysyin äidiltä, onko minun jaloissani koskaan lapsena ollut mitään kummaa. Ei kuulemma ole. Ihmetteli isosti sitä, miten jalkani voivat olla eri pituiset. No, ovat ne. Googeltin kampurajalan. Ei oikea jalkaterä noin käppyrä ole, mutta, noh, lievässä määrin. Googlen poimimissa keskusteluissa joku nuorehko nainen kertoi, että hänen kampurajalkansa havaittiin 17-vuotiaana. Hm, mitäs tässä... 39 v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti