On niin hyvä olo, että olen melkein - terve? - mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Olen lukenut romaaneja (ah). Olen käynyt elokuvissa. Kissat ovat maanneet mahani päällä epälukuisessa järjestyksessä.
Jonain iltana juuri ennen nukahtamista tajusin, että olen etäällä muutamista kipeistä asioista, jotka ovat niin kovin kauan ahdistaneet ja piinanneet.
Vaikka joulunalusvisiitti vanhempien luo oli yhtä piinaava kuin ennenkin ja vaikka äiti käyttäytyi samoin kuin ennenkin (esim. työnsi kaksi tonnia käteen, vaikka juuri olin selittänyt, etten tarvitse rahaa), niin en sen vierailupäivän jälkeen äitiä tai vanhempia juuri miettinyt. En suistunut tolaltani samalla lailla kuin joskus ennen olen tehnyt.
Vaikka sama vestibuliitti tuntuu edelleen, en pelkää tai tunne kaunaa (pelko: olen pelännyt yhdyntöjen kipua, kauna: olen ollut katkera siitä, että nyt kun minulla kerrankin elämässäni on rakkaus ja suhde, niin seksi on vaikeaa ja mutkikasta ja osin ahdistavaa).
Vaikka edelleen olen herkkä ahmimaan ja syömään liikaa, en joulun ajan ruokailuissa syönyt itseäni kipeäksi.
Vaikka olen edelleen se tyttö, johon kukaan ei ihastunut 15-vuotiaana tai 2o-vuotiaana tai 25-vuotiaana tai 30-vuotiaana, ei menneellä ole väliä. Nyt on nyt.
Ja haa, me mennään parin viikon päästä pikku lomaselle Lontooseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tervehdys ja uudenvuodentoivotus sattumalta paikalle törmänneeltä lukijalta, joka pähkäilee kovin samanoloisia juttuja (itse asiassa luulen, että olemme virtuaalimaailmassa anonyymisti kohdanneetkin ja elämää porukalla puineet, niin tutulta tunnut).
Hei Kati :) Juu, hyvinkin voi olla, että olemme kohdanneet ennenkin.
Lähetä kommentti