Siellä täällä ennenkin olen törmännyt mindfulness-käsitteeseen. Eilen iltamyöhällä osui silmiini tällainen tekstikatkelma:
Kun masennus uusiutuu, edellä kuvatutut mielensisäiset mallit johtavat petollisesti yritykseen päästä ongelmasta pois ajattelemalla. Tällöin ´märehtivä ajattelu´ väistämättä käynnistyy, ja henkilön mielessä viriää itseään ruokkiva depressiivinen kehä, jossa kokemus omasta huonoudesta ja toisaalta toivotusta paremmasta mielentilasta vaihtelee. Huonouden kokemuksen vuoksi tavoitteena olevaa hyvää mielentilaa on kuitenkin mahdoton saavuttaa. Näin henkilö lukkiutuu depressiiviseen tilaan (Segal, Williams& Teasdale 2002, 68-69). [lainaus Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti 2004/1, s. 28]
Juuri noin. Ja sattumanvaraisen johdatuksen kautta olen itse keksinyt joitain mindfulnessin tapaisia harjoituksia. Töissä tauolla saatan muutaman minuutin hengitellä vain, kenties tehdä jotakin joogaliikkeitten tapaista. Joskus kotona teen pitempiä rentoutusharjoituksia - tarvitsisin niitä, mutta jokin minussa haraa vastaan. Luultavasti se vastustus on silkkaa vaativuutta taas - olisi muuta, tähdellisempää tekemistä kuin lattialla makaaminen ja hengityksen ja omien ajatusten tarkkaileminen.
Nyt viime viikot olen laskenut tietynlaisia mielen levottomuuden merkkejä. Teen kovin paljon automaattiohjauksella, olematta läsnä lainkaan. Syömisessä tämä näkyy ensimmäiseksi. Havahdun välillä jääkaapilla, vaikka en ole tarkoituksella mennyt keittiöön, niin sinnepä jalkani ovat minut kuljettaneet. Huonommassa vaihtoehdossa huomaan jo syöneeni yhtä & toista ja seisovani edelleen siinä jääkaapin edessä kahmimassa lisää ruokaa ja kotiin tulosta on kulunut aikaa ehkä 5 minuuttia.
Tuo "ulko-ovelta jääkaapin ovelle" -reitti on tuttu monilta vuosilta. En tiedä, mikä minua siihen nyt vetää. Ei kai minun tarvitse tietääkään, kunhan saisin itseni edes tietoisesti valitsemaan, sen sijaan että olen autopilottina.
Sunnuntaisin olen alkanut ahdistua tulevasta viikosta. On tunne, että viikonloppu valui tyhjiin ja seuraava viikko vaatii vaikka mitä. Niin kuin nyt tuleva: olen lauantain töissä, joten viikosta tulee kuusipäiväinen. Seuraava useamman päivän vapaa alkaa vasta 19.3. Tämäkään asia ei murehtimalla muutu miksikään, ei se muutu edes siitä, että yritän "suhtautua positiivisesti".
Taidan lisätä näitä olemisharjoituksia. Löysin sovellettavia harjoituksia ja hiukan zeniä.
3 kommenttia:
What a coinkydink :-) Olen itse vastikään tajunnut, että kykenemättömyyteni ja haluttomuuteni tuntea mitään johtuu älyllistämisdefenssistäni, joka on vahva kuin kivimuuri. Olen oppinut rationaalisella ajattelulla hallitsemaan hyvin vaikeiden tunteiden aikaansaamaa ahdistusta ja masennusta lapsesta asti. Käytössäni on kyllä muitakin defenssejä. Tämä on ollut aika iso oivallus --- jos kohta vielä ollaan valovuosien päässä siitä, että saan defenssiä purettua ja uskaltaudun tuntemaan. Enkä älyllistämään.
t: vakkari
Niinpä. Järkeilyllä pääsee pitkälle, mutta ei kaikissa asioissa.
On pelottavaa, kun huomaa itsessään oloja ja reaktioita, joita ei osaakaan saman tien selittää - vaikka silti, yhtä aikaa tiedän, että iso osa elämistä ja olemista menee käsityskyvyn ohi ja yli.
Kiitos mielenkiintoisista linkeistä.
Ensisilmäyksellä blogisi näyttää muutenkin kiinnostavalta.
Minulle tärkeä mietiskelyn selittäjä löytyi tästä videosta: http://www.youtube.com/watch?v=sf6Q0G1iHBI
Itse etsin nykyisyyttä omassa blogissani.
Lähetä kommentti