Vagner osui yhteen ytimeen.
On ollut aika hämmentävää olla suurimmaksi osaksi raivoissaan jo seitsemättä kuukautta. Minähän olen tähän mennessä harrastanut kiukun kutistamista - aiheet ovat olleet "ei niin Vakavia" ja suuttuminen on ollut "tyhmää" ja "lapsellista". Löytyi minustakin sisäinen raivotar, lopulta. Enkä osaa pitää raivoani enää lapsellisena tai aiheita mitättöminä. Tunne on ollut hyvin totta ja se on ollut pakko ottaa vakavasti.
Tämäkin kai menee joskus ohi. En haluaisi mennä hautaan asti raivo kaverina.
2 kommenttia:
Kiva kun kirjoitat taas :)
Minä kirjoitan samantapaisista syistä kuin sinäkin. Kirjoitan tosin vain sähköpostiin.
Kirjoitan - olen siis tajuissani :-)
Lähetä kommentti