Terveisiä treffeiltä ja teatterista! Moneen tuntiin ei itkettänyt ollenkaan, ei tuntunut edes ahdistavalta. Myönnän että lähinnä tarvitsen lääkettä "kaikki on loppu eikä mikään ala" -ajatuksiin. Vaikka järkeilemällä tiedän, ettei se ole totta, niin tunne yrittää roikkua vanhan suhteen loppumisessa. Ei kumminkaan täysin.
Treffiseuralainen on mukava, hiukan aranpuoleinen kaveri - hänenlaisensa taitaa olla ainoa mahdollinen tällä hetkellä, muuten ahdistun ja syöksyn karkuun. Uskalsin jopa kutsua hänet tänne uuteen kotiin teelle. Katsotaan nyt, johtaako meidän tapaamisemme tämän enempään. Ei tarvitse johtaa. Hän tietää, että olen vasta eronnut, on puhuttu siitä, että voi kaikessa rauhassa kuulostella.
Näytelmäkin oli hyvä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei mahtavaa että olet ollut treffeillä! En siis tarkoita että liikaa pitäisi vielä odotuksia ladata tms vaan että vaikuttaa siltä että se on jokin askel eteenpäin menemiseen! Minäkin olen tässä viime aikoina vähän herännyt siihen että muitakin miehiä on olemassa, joskaan mitään vakavampaa en pysty varmaan vielä pitkähköön aikaan ajattelemaan... Ja muutenkin menee jo reippaasti paremmin. T. Yökyöpeli
Sia, kiva kuulla sinusta :) Nimen omaan jokin askel eteenpäin ja konkreettinen sellainen - eikä sen tarvitse mihinkään johtaa. Entinen suhde oli niin mutkikas, että voisin loppuikäni kuluttaa sen ruotimiseen, eikä se silti tulisi "valmiiksi". Koitan keksiä kaikkea muuta, säästää ne ajattelut vaikka tänne blogiin tai sitten terapeutin kanssa pohdittaviksi.
Lähetä kommentti